Eilisiltana turvauduin jälleen unta helpottaviin lääkkeisiin-kahden viikon unettomuus yhdistettynä pitkiin työpäiviin alkoi näkyä ja tuntua.Töissä viimeisillä tunneilla olen niin väsynyt, että tuntuu kuin istuessani nukun silmät avoinna mutta kotiin ja sänkyyn päästyäni en saa unta.Pyörin kilpaa ajatusten kanssa. Suljen silmät ja Veeran paksut, hennosti kihartuvat hiukset luikertelevat poskelleni.Pieni käsi kaivautuu peiton alta ja ottaa omastani…
Avainsana: Veera
Kuolinajatuksia ja haaveita
Vuosia sitten olin nuorten kanssa Helsingissä reissussa, jonka kohokohta oli Uusi lastensairaala- konsertti.Se oli aikaa, kun Lohtu-biisi oli nyrkki, joka repi sydämen rinnasta ja puristi sitä.Äsken olin ajelemassa kotiin, kun kuulin tuon kappaleen pitkästä aikaa. Muistan, kuinka silloin ajattelin miten koskaan kestäisin, jos Veera sairastuisi vakavasti.Ja etten ikinä selviäisi, jos menettäisin hänet.Moni sanoo samoin.Monesti keskusteluissa…
Vertauksia
Välillä olen tuntenut huonoa omatuntoa ja pientä stressiä siitä, että julkaisujen välille pääsee kertymään välillä pitkäkin aika.Normaalisti bloggaaja ryhdistäytyisi ja pitäisi parempaa huolta säännöllisestä julkaisutahdista.Onneksi minä en miellä itseäni bloggaajaksi. Silloin, kun ystäväni kanssa ideoitiin blogia tein selväksi hänelle ja ennenkaikkea itselleni, että kirjoittaminen tapahtuu minun ehdoillani.Halusin, että tekstit ovat spontaaneja, syntyvät inspiraatiosta ja ennenkaikkea…
Pelkokerroin
Pienenä yksi lempielokuvistani oli Leijonakuningas. Elokuvan isäleijona Mufasa pelasti poikansa ensin hyeenojen kynsistä ja sitten Gnuitten jaloista menettäen itse henkensä. Silmät pyöreinä tuijotin ja ajattelin, että Mufasa oli uskomattoman rohkea. Usein rohkeiksi mielletään ne, jotka asettavat itsensä vaaraan tai uhraavat henkensä toisen vuoksi. Se on rohkeaa, kyllä mutta minun mielestäni on ihmisryhmä, joka on vielä…
Myrkkysammakoita
Viime yönä näin unta siitä maanantaista;tällä kertaa Veera tuli kotiin. Poliisi piti tyttöä kädestä, ohjasi hellästi pois oviaukosta. Veeralla oli samat ulkovaatteet kuin kuolinpäivänään.Se sama pinkki pipo. Romahdin polvilleni, kun tyttö juoksi syliini. Itkin ja halasin. Veera taputti lohduttavasti selkääni kuten hänellä tapana ja sanoi; miksi sinä itket, minullahan on kaikki hyvin. En pystynyt lopettamaan…
Kaunistelematta
On jännä huomata, kuinka suuri vaikutus ilmalla on omaan mielialaan. Koko viikon on satanut ja minä olen ollut väsynyt – herääminen on ollut työlästä, eikä päivän aikana ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Sen lisäksi (tosin se tuskin johtuu suoranaisesti ilmoista) unen saaminen on edelleen vaikeaa. Kyllästyin pyörimiseen ja houkuttelin unta rauhottavilla. Turhaan. Pari tuntia nappulan…
Epäreilu ikävä
Olin tänään kaupungissa hoitamassa asioita, kun penkkarirekat juhlijoineen osuivat kohdalle torilla. Väkeä oli paljon.Oli lapsia, jotka kiljuen yrittivät siepata abiturienttien viskoman karkkisaaliin suoraan ilmasta ja sen jälkeen maasta. Vikkelästi kuin pienet eläimet.Oli aikuisia, jotka katsoivat nuoria hymyillen, ylpeästi. Heiluttivat kättä vastaukseksi ”iskä, pappa, äiti, mummi”- huutoihin.Oli aikuisia, jotka vain nauttivat nuorten ilosta. Sitten olin minä….
Elämän taulu
Kaiken pitäisi olla hyvin. Ja onkin. Minulla on ihana puoliso, rakastava perhe, hyviä ystäviä, koti jossa viihdyn ja mukavaa tekemistä. Raamit hyvälle, onnelliselle elämälle on valmiina.Minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, mutta silti jokin rikkoo sen kokonaisuuden. Kokonaisuus, elämäni, on kuin kaunis taulu, joka maalattiin vartavasten minulle. Siihen käytettiin lempivärejäni ja muotojani. Taiteilijan huomaamatta,…
Veeralle
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, antaisinko sinun syödä popcornia aamupalaksi? Jättäisinkö hiuksesi harjaamatta, antaisinko sinun laittaa juhlavimman mekkosi? Sen pinkin ja kimaltavan. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, ostaisimmeko kaupasta vain mitä sinä haluat? Kurkkua, viilistä ja kalapuikkoja.Söisimmekö ruoan sijaan vain niitä? Olisiko jälkiruoaksi kettukarkkeja? Niitä, joita oli tarjolla sinun hautajaisissasi. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,…
Pohdintoja
”Onko minussa jokin vika, kun en tunne vihaa?” Näin kysyin Koolta illalla, kun aloimme nukkumaan. Suruun liitetään vihan tunteet, niitä jopa odotetaan tulevaksi. Minä en voi sanoa tunteneeni vihaa- korkeintaan hetkellisiä vihan tuikahduksia. Minusta ne eivät edes ole vihaa vaan pikemminkin voimakasta, ahdistunutta ihmetystä. Vertaisryhmissäkin keskustellaan vihasta ja sen tunteista enkä minä tunnista niitä itsestäni….