”Äiti!” Havahduin eilisen päiväunesta ääneen ja tuntui, että sydän pysähtyi hetkeksi.Veera? Ääni toistui ja tajusin sen kuuluvan kodimme läheiseltä leikkikentältä. Vaikka tiedän realiteetit, oli pettymys valtava. Ei se ollut minun Veerani. Ei tietenkään ollut, minun Veeranihan on kuollut. Minun pieni, viaton Veerani.Itku puristi rintaa, tuli valtava ikävä. Siitä on 437 päivää, kun minua on viimeksi…
Avainsana: uusi vuosi
Vuoden viimeinen päivä
Vuoden 2019 ensimmäisenä aamuna heräsin mutta en noussut. Rehellisesti, en olisi halunnut edes herätä. Jokainen aamu silmien aukaiseminen tarkoitti pettymistä. Paluuta todellisuuteen; pimeään, julmaan ja kylmään todellisuuteen. Tyhjyyteen. Veeraa ei ollut enää. Päivät menivät maatessa, hyvinä päivinä siirryin sängystä sohvalle. Syytin Veeran isää, syytin maailmaa. Ennen kaikkea syytin itseäni. Miksi tein, miksen mennyt, miksen tehnyt….