Unessa istuin lapsuuden kotitaloni portailla ja pidin pientä Veeraa sylissäni-halasin lujaa ja itkin.Tiesin, että hänet viedään minulta pois.Veera on käynyt unissani joka yö jo jonkin aikaa;jokaisessa unessa olen surullinen, sillä tiedän sen olevan vain unta.Se on kipeä, julma muistutus siitä mitä olen menettänyt jayhtä aikaa ihana muisto siitä, mitä minulla oli. Olen viime aikoina ajatellut…
Avainsana: suru
Syksy on täällä
Mihin tämä aika oikein menee?Hitsi vieköön, kohta on lokakuu!En tiedä onko viime aikoina ollut niin paljon kaikkea vai olenko vain niin väsymyksestä lamaantunut, etten ymmärrä ajankulua. Viime viikolla vietettiin kuolleiden lasten muistopäivää.Päivä oli alakuloinen ja haikea-ei kuitenkaan erityisen tuskainen, kuten edellisvuonna.Luin paljon tarinoita perheistä, joissa oli jouduttu luopumaan liian aikaisin.Illalla ajelin rakennukselta kotiin ja Spotifyssa…
Ei lisää kynttilöitä
”Mitä mulla on, se on vain lainaa ja niin sen pitää olla vaan. Jos mä täältä jotain kaipaan, ei se oo tätä maisemaa eikä kesäiltojavaikka ne on muka ikimuistoisia. Aamuyöllä en saa rauhaa, lokkien nauru kiduttaa. En mä täältä mitään kaipaa.Mä kaipaan sitä kuvaasi, jossa viimeisen kerran kiljut riemusta”(Vesterinen yhtyeineen- Kiljut riemusta) Jos olisit täällä…
Ensimmäisinä päivinä
Viime päivinä olen taas pyöritellyt mielessäni sitä maanantaita ja ensimmäisiä päiviä sen jälkeen.On uskomatonta, miten niin tuikitavallinen maanantai muuttui hetkessä maanantaiksi, joka tuhosi kaiken.Tuhosi minut. Muistan kuinka olin jännittynyt lähestymiskiellon vuoksi ja yhtäaikaa iloinen, koska Veera tulisi kotiin.Minulla oli kova ikävä, viikko erossa tuntui ikuisuudelta.Onneksi en silloin tiennyt, että se todellinen ikuisuus olisi vielä edessä….
Syyttävä sormi
Illalla en saanut unta. Makasin hiljaa paikoillani, pidin silmät kiinni ja kuvittelin Veeran mieleeni.Kuvittelin jokaisen suuhun menevän hiussuortuvan, jokasaisen silmän vierelle ilmestyvän naururypyn.Naurun, käkättävän ja eläväisen naurun.Voisinpa vielä kuulla sen. Soimasin itseäni.Miten olen voinut olla niin sokea?Miten olen voinut antaa tytön sellaisen ihmisen käsiin?Millainen äiti tekee niin?Sellainen, joka ei ansaitse olla äiti.Aivan, kuten ex-puolisoni sanoi.Ehkä…
Sanat hukassa
Tänään tapahtui se mitä olen pelännyt.Tuli puhetta lapsista, mm. siitä, että minulla ja Koolla ei ole minkäänlaisia lapsia- ei yhteisiä eikä omia.Ai, kuka se Veera sitten on? Viaton kysymys, joka johtui ainoastaan minun siihenastisesta huonosta artikulaatiostani.Siitä, että puhun Veerasta niin paljon.Niin paljon, että kuulostaa kuin hän olisi elossa.Tänään minä häkellyin. Tuntui, etten osaa puhua enää;yritin…
Elämän taulu
Kaiken pitäisi olla hyvin. Ja onkin. Minulla on ihana puoliso, rakastava perhe, hyviä ystäviä, koti jossa viihdyn ja mukavaa tekemistä. Raamit hyvälle, onnelliselle elämälle on valmiina.Minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, mutta silti jokin rikkoo sen kokonaisuuden. Kokonaisuus, elämäni, on kuin kaunis taulu, joka maalattiin vartavasten minulle. Siihen käytettiin lempivärejäni ja muotojani. Taiteilijan huomaamatta,…
Se korjaa minkä rikkoo
Surulla on uskomaton voima. Se on saanut minut polvilleni, huutamaan tuskasta.Suru on saanut minut itkemään,kaipaamaan. Kiroamaan elämän epäreiluutta, ihmisen synkkyyttä. Suru on saanut minut voimaanhenkisesti niin pahoin, että olen oksentanut. Suru on repinyt minut palasiksi.Se on saanut tuntemaan fyysistä kipua; veitseniskuina ja suurena painona rinnassa.Suru on lamauttanut tunteet, vienyt terveyden.Elinvoiman.Suru on pakottanut päästämään irti, luopumaan….
Kuukausi ennen jouluaattoa
Vuosi sitten, heräsin väsyneenä. Olin hermostunut ja itkuinen. Toivoton.Kaipasin sinua. Suljin huoneesi oven. Yöllä oli satanut lunta. Paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia.Halauksia, sanoja. Itkua.Kaikki olivat pahoillaan. En ollut yksin. Ja olin.Tuntui kaaokselta.Oli kuitenkin ihan rauhallista. Katsoin ovelle.Odotin vain, että tulisit. Sinut tuotiin lähelleni. Flyygelin sävelet. Itkut, nyyhkäykset, hengenvedot.Surun ääniä.En voinut uskoa, sattui liikaa.Et sinä, ei…
Pieni suuri sana
”Muista Mari, että sie et ole yksin” Näin enoni sanoi halatessaan minua Veeran kuoleman jälkeen. Ja hän oli aivan oikeassa. Vanhin pikkusiskoni oli vierelläni alusta alkaen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi ollut mukanani, kun hain Veeraa koulusta. Hän käski minua rauhoittumaan, hengittämään, miettimään.Hän soitti poliisille, toimi minun äänenäni, kun itse en…