Olen päivittänyt blogia viimeksi yli kolme viikkoa sitten ja siihen kolmeen viikkoon mahtuu paljon- mm. yksi vaikea kausi, jolloin suru tuntui taas sietämättömältä. Olin itkuinen, todella itkuinen enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Vaeltelin epämääräisesti paikasta toiseen, pysyin paikoillani vain hetkiä.En voinut pysähtyä.Aloitin asioita mutta en saanut niitä loppuun, ne jäivät lojumaan keskeneräisinä. Kipeät muistot ja itsesyytökset…
Avainsana: rakkauseikoskaankuole
Syksy
Eilen huomasin kaupassa, että satsumat on tulleet myyntiin.Syksy on siis virallisesti täällä. Satsumat on ehdottomasti mun lempihedelmä- ehkä osittain siksi, että niitä saa vain tietyn aikaa tiettyyn aikaa.Ne eivät ole makeita vaan sopivan kirpeitä ja niitä syödessä C-vitamiinin oikein kuulee kohisevan. Uskokaa tai älkää mutta tuo aivan tuikitavallinen hedelmäkin liittyy minun surutyöhöni; Veeran kuolema seisautti…
Huumoria huumoria
Olin alkuviikosta sirkuksessa ja se oli moneltakin osin enemmän tai vähemmän tunteita herättävä käynti. Ensinnäkin, olen ollut sirkuksessa viimeksi Veeran kanssa hänen kuolemaansa edeltävänä kesänä. Veera nautti näytöksestä (ja poppareista) suunnattomasti vaikka kovat äänet vähän pelottivatkin. Kesken kaiken pujahdettiin teltan liepeiden alta vessaan. Toisekseen, inhoan sirkuksia. En pelkää pellejä, kuten moni muu sirkusta karttava vaan…
Kotoa kotiin
Takana pikainen reissu pohjoiseen, kun kävimme juhlimassa isäni syntymäpäiviä. Pitkä viikonloppu täynnä naurua ja hyvää ruokaa mutta myös syviä ajatuksia. Oli hyvin ristiriitaset tunteet koko reissun ajan- yhtäaikaa niin onnellinen ja surullinen. Juhlan tuomaa iloa ja onnea rakkaista ihmisistä mutta samalla tunsin, kuinka jotain puuttui. Veeran poissaolo näyttäytyi kaikeassa; päivänsankarin saamissa korteissa ruokapöydän herkuissa ja…
Jonain päivänä
18.4.2019 Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten askeleistasi ei kuulu ääntä, silloin kävelet varpasillasi kuten sinulla on…
Irti
Olen ollut nyt 4 päivää kokonaan ilman venlafaksiinia ja voin kertoa, että olo on aivan kamala. Ensimmäisten kolmen päivän fyysiset vieroitusoireet (eli voimakas pahoinvointi, sähköiskumaiset tuntemukset koko kehossa, motoriikkavaikeudet, huimaus, säpsähtely ja kaikki ne loput vähintään yhtä kivat) ovat ehkä aavistuksen hellittäneet mutta tämän päivän perusteella mentaalipuoli onkin sitten eri asia. Olen huomannut olleeni normaalia itkuisempi…
Jumissa
Haluaisin sanoa, kirjoittaa, mutta en tiedä mitä- tuntuu, että olen aivan jumissa.Ehkä olen väsynyt, ehkä olen paljon töissä tai ehkä Veeran ajatteleminen sattuu liikaa.En tiedä. Miksi kaikki meni näin? Sitä mietin toistuvasti. Ei pienten suloisten tyttöjen kuulu kuolla, eikä varsinkaan sillä tavoin.Heidän kuuluu pyörähdellä balettimekossaan takapihalla ja puhaltaa saippuakuplia, ei maata yksin haudassa kylmän maan…
Onnittelulaulu
”Lensit tähtiin, valos nähtiin,eikä nähty oo kirkkaampaa.Ilon toisit jos täällä viel oisit,mut jatkamme nyt sun unelmaa. Tuulet vinkuu, kuin sisään hinkuu,ehkä sinä mua kutsut vaan.Voimasi tunnen ja surunkin kun enpäässyt kanssas enää kulkemaan. Kuljet siellä, kai onnen tielläjäivät muistot mulle ikuiset.Ne mua kantaa luo taivaanrantaa,siksi kuollutkaan koskaan et Terveiset sinne taivaaseen,juhlitaan sua taas uudelleen,eikä unohtaa…
Elämän ehto.
No mutta moikka ja hyvää alkanutta toukokuuta! En edes uskalla katsoa milloin olen viimeksi mitään kirjoittanut mutta en kanna asiasta syyllisyyttä, sillä yksi lähtökohta blogia perustaessa oli sen omaehtoisuus-kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu. Tosin viime aikoina tässä on ollut pieni ristiriita;olisin kyllä halunnut kirjoittaa ja ajatuksia on ollut paljon mutta en ole jaksanut tai saanut aikaiseksi. Tämä…
Jotkin asiat eivät muutu.
Teksti kahden vuoden takaa- teksti, jonka voisin kirjoittaa sanasta sanaan tänäänkin. Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten…