Edellisestä julkaisusta on niin pitkä aika, etten edes uskalla katsoa kuinka pitkä-epäilen vahvasti, että hiljaiselo pitää sisällään ainakin joulun ja uuden vuoden. Noh, mitään dramatiikkaa asiaan ei kuitenkaan liity,minulla vain ei ole ollut mitään asiaa. Jouluna olimme kotonani pohjoisessa- vajaa viikko rentoa olemista ilman aikatauluja ja paineita teki suunnattoman hyvää mutta sen rinnalla joulu oli…
Avainsana: rakkauseikoskaankuole
Parempaan päin
Talvi tuli-sen kirpeä, herättävä pakkanen ja kimmeltävä, valoa tuova lumi ovat mielelle merkkejä siitä, että jälleen kerran kaikkinensa vuoden pimein aika on voitettu. On ihanaa huomata miten vointi ja energia niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla kohenevat. Taas on helpompi hengittää. Olen hokenut asiaa monta kertaa mutta sanottakoon vielä kerran; kulunut syksy oli aivan kamala, kertakaikkisen…
Muistijälkiä
Heräsin aamulla voimakkaaseen ahdistukseen, tuntui kuin jokin istuisi rintani päällä. Pyöriskelin, vaihdoin asentoa, hautauduin peiton sisään mutta mikään ei auttanut, olo ei helpottanut. En halunnut herätä, en nousta. Halusin takaisin uneen, karkuun todellisuutta koska se tuntui liian pahalta. Itketti. Mieleni muisti tämän päivän, tietenkin, mutta myös kehoni. Päivän kolmen vuoden takaa; päivän, jona oli päästettävä…
Robottivaihe
Muistelin Instagramissa robottivaihetta, jota elin kolme vuotta sitten-se on vaihe läheisen kuoleman ja hautajaisten välillä. Se on varmasti jonkinlainen mielen suojamekanismi, tila, jossa järki ottaa vallan;on niin valtavan paljon hoidettavia, päätettäviä ja järjestettäviä asioita, että on pakko pysyä kasassa. Tuo vaihe on yhtäaikaa elämäni pimeintä sekä opettavaisinta aikaa. Olen haudannut paljon ihmisiä elämäni aikana, läheisiä ja ei-niin-läheisiä…
Kolme vuotta
Rakas Veera, pikkuiseni.Muistan kun sain sinut ensimmäisen kerran vierelleni; olit niin hirvittävän pieni ja hento. Tuskin uskalsin pitää sinua sylissäni, pelkäsin, että menet rikki.Silitin tummia hiuksiasi ja pientä nenän nykeröä, kuuntelin tuhinaasi. Annoin pienen nyrkkisi kiertyä sormeni ympärille. Itkin, koska olin niin onnellinen- olin saanut sinut viimein, täydellinen lapseni. Siitä päivästä alkaen ollut enää vain…
Ikävä lokakuu
Lokakuu on vuoden kamalin kuukausi,olen sanonut sen ties kuinka monta kertaa. Inhoan tätä aikaa, olen aina inhonnut. Lokakuu vie kesän mennessään, valon ja lämmön. Se vie hyvän, tuo tilalle kylmää ja pimeää. Sitten se vei Veeran. Kun muistelen niitä ensimmäisiä päiviä muistan vesisateen ja pimeyden-aivan kuin aamun valoa ei olisi koskaan tullut. Ja koska oli…
Ei voi pysähtyä
Olen päivittänyt blogia viimeksi yli kolme viikkoa sitten ja siihen kolmeen viikkoon mahtuu paljon- mm. yksi vaikea kausi, jolloin suru tuntui taas sietämättömältä. Olin itkuinen, todella itkuinen enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Vaeltelin epämääräisesti paikasta toiseen, pysyin paikoillani vain hetkiä.En voinut pysähtyä.Aloitin asioita mutta en saanut niitä loppuun, ne jäivät lojumaan keskeneräisinä. Kipeät muistot ja itsesyytökset…
Syksy
Eilen huomasin kaupassa, että satsumat on tulleet myyntiin.Syksy on siis virallisesti täällä. Satsumat on ehdottomasti mun lempihedelmä- ehkä osittain siksi, että niitä saa vain tietyn aikaa tiettyyn aikaa.Ne eivät ole makeita vaan sopivan kirpeitä ja niitä syödessä C-vitamiinin oikein kuulee kohisevan. Uskokaa tai älkää mutta tuo aivan tuikitavallinen hedelmäkin liittyy minun surutyöhöni; Veeran kuolema seisautti…
Huumoria huumoria
Olin alkuviikosta sirkuksessa ja se oli moneltakin osin enemmän tai vähemmän tunteita herättävä käynti. Ensinnäkin, olen ollut sirkuksessa viimeksi Veeran kanssa hänen kuolemaansa edeltävänä kesänä. Veera nautti näytöksestä (ja poppareista) suunnattomasti vaikka kovat äänet vähän pelottivatkin. Kesken kaiken pujahdettiin teltan liepeiden alta vessaan. Toisekseen, inhoan sirkuksia. En pelkää pellejä, kuten moni muu sirkusta karttava vaan…
Jonain päivänä
18.4.2019 Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten askeleistasi ei kuulu ääntä, silloin kävelet varpasillasi kuten sinulla on…