Sinä päivänä aurinko sammui, tuli pimeys.Satoi vain vettä, jonka hyytävä kylmyys jäädytti. Sinä päivänä kaikki muuttui. Askeleet, ennen niin tomerat ja päättäväisetolivat heikot ja huterat.Ainoat. Mieli,ennen niin onnellinen ja iloinenoli vain järkytyksestä turta. Sydän, ennen niin vahvaoli särkynyt. Ja yksin. Asunto, hetki sitten tulvillaan naurua, oli yhtäkkiä hiljainen.Kuului vain heikkoja nyyhkäyksiä. Ennen meidän kotimme,nyt vain…
Avainsana: rakkaus
Kynnysten yli
No huhhuh mikä fiilis EDELLEEN! Keväällä mie sain viestiä ihanalta Peipon Lauralta, joka on oikee hyvinvoinnin monitoiminainen pohjoisen Leviltä.Hän kysyi olisiko mitenkään mahdollista, että tulisin puhumaan hänen ja yrityksensä luotsaamaan tapahtumaan.Minäkö?Minä inhoan olla ihmisten edessä, huomion keskipisteessä. Sydämeni inhoaa sitä vielä enemmän ja pyrkii ko. tilanteissa pakenemaan rinnasta ulos.Tajunnan vievän jännityksen lisäksi koen olevani surkea…
Pelkokerroin
Pienenä yksi lempielokuvistani oli Leijonakuningas. Elokuvan isäleijona Mufasa pelasti poikansa ensin hyeenojen kynsistä ja sitten Gnuitten jaloista menettäen itse henkensä. Silmät pyöreinä tuijotin ja ajattelin, että Mufasa oli uskomattoman rohkea. Usein rohkeiksi mielletään ne, jotka asettavat itsensä vaaraan tai uhraavat henkensä toisen vuoksi. Se on rohkeaa, kyllä mutta minun mielestäni on ihmisryhmä, joka on vielä…
Viimenen kuva
Joskus, kun olen yksin, selailen Veeran kuvia. Silitän poskea. Muistan, kuinka sileä ja lämmin se oli. Hymyilen vaikka itken. Kaunis lapseni. Tämän viikon terapiaistunnolla kysyin, olenko sekoamassa. Enhän vain ole menettämässä realiteettejä kun pystyn kuvittelemaan, näkemään ja tuntemaan, Veeran niin vahvasti. En ole sekoamassa enkä menettämässä todellisuudentajuani. Muistot ja tunteet vain ovat niin vahvat. Ne…
Veeralle
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, antaisinko sinun syödä popcornia aamupalaksi? Jättäisinkö hiuksesi harjaamatta, antaisinko sinun laittaa juhlavimman mekkosi? Sen pinkin ja kimaltavan. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, ostaisimmeko kaupasta vain mitä sinä haluat? Kurkkua, viilistä ja kalapuikkoja.Söisimmekö ruoan sijaan vain niitä? Olisiko jälkiruoaksi kettukarkkeja? Niitä, joita oli tarjolla sinun hautajaisissasi. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,…
Pieni suuri sana
”Muista Mari, että sie et ole yksin” Näin enoni sanoi halatessaan minua Veeran kuoleman jälkeen. Ja hän oli aivan oikeassa. Vanhin pikkusiskoni oli vierelläni alusta alkaen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi ollut mukanani, kun hain Veeraa koulusta. Hän käski minua rauhoittumaan, hengittämään, miettimään.Hän soitti poliisille, toimi minun äänenäni, kun itse en…
22.10.2018
On kirpeä pakkasaamu, pihalla puistattelet.Kysyn, pitääkö kääntyä hakemaan paksummat välivaatteet. Olimme kotipihassa vielä. Puistat päätäsi, kohta lämpenet. Uskon sinua. Kävelemme rauhassa, juttelemme niitä näitä. Tai sinä juttelet, minä ehdin lähinnä vastaamaan kysymyksiin. Puhut paljon. Menet metsäreittiäsi, kuten jokainen aamu. Polku menee kymmenen metrin päässä kävelytiestä. Katson kuinka hypähtelet polulla, väistelet kiviä ja juuria. Olet kuin…
Päässä pyörivät päivämäärät
Veeran kuolinpäivä on mielessä kokoajan.Siihen on 20 päivää. Olen jopa merkinnyt päivän kalenteriini; yksi koruton risti 29.10 kohdalla. Ihan naurettava merkintä, aivan kuin sitä päivää tarvitsisi merkitä muistiin. Se päivä pelottaa. Tai ehkä enemmänkin pelkään omaa reaktiotani siihen.Oloani.Pääsenkö ylös sängystä? Itkenkö vain koko päivän?Toisaalta sen miettiminen on ihan turhaa, se menee miten menee. Oman lapsen…
Itku pitkästä ilosta
Mitä pidemmälle viime viikko kului, sitä väsyneempi olin. Viikon viimeisinä päivinä tuntui, että voisin heti herättyäni alkaa takaisin nukkumaan. Sunnuntaina kaikki se väsymys purkautui itkuisena ja ylitsepääsemättömän tuntuisena romahduksena ja se pakotti minut miettimään missä mennään. Onhan kulunut pian jo vuosi. Minulla on paha tapa vaatia itseltäni paljon, liikaa. Olla armoton. Ehkä se pohjautuu suhteeseen…
Kateus nosti päätään
Toissapäivänä aloin itkemään keskellä Prisman aulaa.Tähän asti olen antanut itkun tulla ajattelematta sen enempää. Ensimmäistä kertaa ajattelin, huomasiko kukaan. Minulle on ollut aivan sama, näkeekö joku tai mitä muut ajattelevat. Ensimmäistä kertaa sillä oli väliä: syy itkuun oli kateus ja se hävetti minua. En ole koskaan ollut kateellinen ihminen. Kateus on mielestäni tunne, josta ei…