Olen päivittänyt blogia viimeksi yli kolme viikkoa sitten ja siihen kolmeen viikkoon mahtuu paljon- mm. yksi vaikea kausi, jolloin suru tuntui taas sietämättömältä. Olin itkuinen, todella itkuinen enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Vaeltelin epämääräisesti paikasta toiseen, pysyin paikoillani vain hetkiä.En voinut pysähtyä.Aloitin asioita mutta en saanut niitä loppuun, ne jäivät lojumaan keskeneräisinä. Kipeät muistot ja itsesyytökset…
Avainsana: muistoja
Syksy
Eilen huomasin kaupassa, että satsumat on tulleet myyntiin.Syksy on siis virallisesti täällä. Satsumat on ehdottomasti mun lempihedelmä- ehkä osittain siksi, että niitä saa vain tietyn aikaa tiettyyn aikaa.Ne eivät ole makeita vaan sopivan kirpeitä ja niitä syödessä C-vitamiinin oikein kuulee kohisevan. Uskokaa tai älkää mutta tuo aivan tuikitavallinen hedelmäkin liittyy minun surutyöhöni; Veeran kuolema seisautti…
Jonain päivänä
18.4.2019 Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten askeleistasi ei kuulu ääntä, silloin kävelet varpasillasi kuten sinulla on…
Pohjoisessa
Pinkki mekko välkehti, pitkä kiharainen tukka näytti valtavan suurelta.Hymy oli leveä, ässä suhahti suloisesti.Lauloi reippaaseen ääneen, muisti sanat ulkoa.Vierelle tulessa otti kädestä kiinni.Minun pikkuiseni,pienempi kuin muistinkaan. En halunnut lopettaa videota kesken vaikka sitä katsoessa tuntui,kuin sydän revittäisiin rinnasta.Vanhamummon ja vaarin syntymäpäivät-pieni nauravainen Veera iloitsi elämästä laulaen ja esiintyen.Silloin kaikki oli vielä hyvin.Puoli vuotta myöhemmin se…
Yö ja päivä
Ennen en halunnut yön tulevan koskaan. Lapsena yö tarkoitti unta- leikit piti keskeyttää, piti nukkua vaikkei tahtoisi. Pelkäsin yötä- sen pimeyttä ja hirviöitä. Tuntui, että kaikki paha tapahtui aina öisin. Sitten tuli päivä kun Veera kuoli, keskellä päivää. Sinä päivänä pahuus näyttäytyi päivänvalossa. Nyt haluaisin, että aina olisi yö ja saisin nukkua- pääsisin uneen. …
Neljä yötä jouluun
Minä maksan lapseni tappaneen miehen velkaa. Ajatus iski ihan yllättäen ja sai vihaiseksi. Miten hemmetissä tällainen voi olla edes mahdollista?Se voi, koska laki-kun aiheena on raha, ei ihmisellä ole merkitystä. Ei katsota kokonaiskuvaa vaan sääntöjä, sopimuksia ja määräyksiä. Jos jokin on kirjoitettu mustaksi valkoiselle ei millään muulla ole väliä. Se tuntuu pahalta ja väärältä. Jokaikinen kerta, kun siirrän lainanhoitotilille…
Tyttöjen juttuja
Tänä aamuna tein jotain, mitä en yleensä koskaan tee;lakkasin kynnet. En ole koskaan ollut aktiivinen kynsien lakkaaja ja hyvin yksinkertaisesta syystä; ei minulla ole ollut kynsiäkään.Kynsien hoitamisen, viilaamisen ja lakkaamisen sijaan keskityin niiden huolelliseen järsimiseen. Veeran kuoleman jälkeen se jäi.Tottapuhuen luulen, että kyse oli ex-puolisoni kuolemasta ja sen myötä kestohermostuneisuuteni laukeamisesta. Mieleni ymmärsi, ettei enää…
Viimeiset sanat
Laitoit takkisi naulakkoon, asettelit kengät siististi. Halasit lujaa, pieni kylmä poskesi tuntui omaani vasten. Taputit selkään, teit niin aina. Hauskaa päivää! Kipitit lähteäksesi mutta pyörähdit ympäri. Silmäsi tuikkivat, poskesi kirpeän pakkasilman punoittamat. Hymyilit,paljastit puuttuvat etuhampaasi. Pieni eskarilainen. Vilkutit. ”Nähdään viikon päästä äiti” Ne olivat viimeiset kuulemani sanasi. En nähnyt sinua enää, se oli viimeinen kerta….
Kipua
Päivä oli hyvä-olin virkeä ja kasvojen kipukin on alkanut hellittää. Jaksoin töissä paremmin kuin pitkään aikaan. Kotona söin hyvin ja lähdin rakennukselle maalaamaan. Olin hyväntuulinen. Pirteä.Pesin paistinpannua, kun jokin iski lujaa ja varoittamatta-jokin, joka puristi keuhkoja kasaan ja kuristi kurkkua. Tuntui etten saa happea,hengittäminen oli katkonaista haukkomista.Ajatus viilsi nopeasti mutta kivuliaasti, kuin kesän maassa lojunut ruosteinen…
Ajatusten mylly
Eilisiltana turvauduin jälleen unta helpottaviin lääkkeisiin-kahden viikon unettomuus yhdistettynä pitkiin työpäiviin alkoi näkyä ja tuntua.Töissä viimeisillä tunneilla olen niin väsynyt, että tuntuu kuin istuessani nukun silmät avoinna mutta kotiin ja sänkyyn päästyäni en saa unta.Pyörin kilpaa ajatusten kanssa. Suljen silmät ja Veeran paksut, hennosti kihartuvat hiukset luikertelevat poskelleni.Pieni käsi kaivautuu peiton alta ja ottaa omastani…