Oletko kuullut Klamydian Pyyntö-kappaleen? Jos et, niin kuuntele heti.Oletko kuullut Jannika B:n version siitä?Suosittelen kuuntelemaan myös sen. Olen aina pitänyt kappaleesta, sen sanomasta-siitä minkä me valitettavan useasti unohdamme mutta mistä tämä kappale meitä muistuttaa;lapsen oikeudesta olla oma itsensä ja ennenkaikkea oikeudesta olla lapsi. Mietiskelin, että jokaisen uuden vanhemman tulisi kuunnella tämä kappale,joka on uskottavasti tehty lapsen…
Avainsana: lapsikuolema
Kiukkua ja kiitollisuutta
Eilisaamuna heräsin kovaan särkyyn- nousin ylös, laitoin kahvin tippumaan ja otin maksimiannoksen särkylääkettä. Jostain syystä lääke tehosi hyvin hitaasti-makasin sängyssä vaikeassa mutta ainoassa siedettävässä asennossa. Lopulta, kun lääke alkoi tehoamaan en suinkaan ollut helpottunut. Olin suunnattoman ärtynyt ja vihainen;ihan suoraan sanottuna vi**uuntunut. Joskus elämä vaan tuntuu niin hemmetin kohtuuttomalta.Jos ei itke silmiä irti päästä tai joudu taistelemaan kuolemaa toivomaan saavan…
Kaksi vuotta
Sinä päivänä aurinko sammui, tuli pimeys.Satoi vain vettä, jonka hyytävä kylmyys jäädytti. Sinä päivänä kaikki muuttui. Askeleet, ennen niin tomerat ja päättäväisetolivat heikot ja huterat.Ainoat. Mieli,ennen niin onnellinen ja iloinenoli vain järkytyksestä turta. Sydän, ennen niin vahvaoli särkynyt. Ja yksin. Asunto, hetki sitten tulvillaan naurua, oli yhtäkkiä hiljainen.Kuului vain heikkoja nyyhkäyksiä. Ennen meidän kotimme,nyt vain…
Sateen jälkeen paistaa aurinko
Olen voinut jo jonkin aikaa huonommin kuin toviin jaolen siitä useaan otteeseen valitellutkin. Väsymys, sitkeä tulehdus, kivut, syksy, vesisade, lähestyvä kuolinpäivä ja eilispäivä, jolloin tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun näin Veeran viimeisen kerran- nämä kaikki ovat tehneet arjesta ja elämästä raskaan viimeiset pari viikkoa. Vai kuukautta? En enää pysy laskuissa. Tänä aamuna heräsin omituisen…
Viimeiset sanat
Laitoit takkisi naulakkoon, asettelit kengät siististi. Halasit lujaa, pieni kylmä poskesi tuntui omaani vasten. Taputit selkään, teit niin aina. Hauskaa päivää! Kipitit lähteäksesi mutta pyörähdit ympäri. Silmäsi tuikkivat, poskesi kirpeän pakkasilman punoittamat. Hymyilit,paljastit puuttuvat etuhampaasi. Pieni eskarilainen. Vilkutit. ”Nähdään viikon päästä äiti” Ne olivat viimeiset kuulemani sanasi. En nähnyt sinua enää, se oli viimeinen kerta….
Mitä sinä mietit?
Veera makasi selällään, kädet olivat koukussa. Nilkat olivat suorina, kuin balettitanssijalla. Koko pieni vartalo oli harmaa ja täynnä suuria mustelmiamutta kasvot olivat sileät, virheettömät. Yhtä kauniit kuin aina. Aivan kuin Veeralla olisi ollut vain sinertävää huulipunaa. Unessa olin rauhallinen vaikka tiesin mitä siinä katsoin.Herättyäni sydän takoi lujaa. Oksetti.Hetken vain istuin sängyllä ja yritin rauhoitella itseäni. Se oli vaikeaa. Itketti.Olin juuri nähnyt…
Kipua
Päivä oli hyvä-olin virkeä ja kasvojen kipukin on alkanut hellittää. Jaksoin töissä paremmin kuin pitkään aikaan. Kotona söin hyvin ja lähdin rakennukselle maalaamaan. Olin hyväntuulinen. Pirteä.Pesin paistinpannua, kun jokin iski lujaa ja varoittamatta-jokin, joka puristi keuhkoja kasaan ja kuristi kurkkua. Tuntui etten saa happea,hengittäminen oli katkonaista haukkomista.Ajatus viilsi nopeasti mutta kivuliaasti, kuin kesän maassa lojunut ruosteinen…
Kuukausi ennen jouluaattoa
Vuosi sitten, heräsin väsyneenä. Olin hermostunut ja itkuinen. Toivoton.Kaipasin sinua. Suljin huoneesi oven. Yöllä oli satanut lunta. Paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia.Halauksia, sanoja. Itkua.Kaikki olivat pahoillaan. En ollut yksin. Ja olin.Tuntui kaaokselta.Oli kuitenkin ihan rauhallista. Katsoin ovelle.Odotin vain, että tulisit. Sinut tuotiin lähelleni. Flyygelin sävelet. Itkut, nyyhkäykset, hengenvedot.Surun ääniä.En voinut uskoa, sattui liikaa.Et sinä, ei…
Kutituskärpäsiä
Sanotaan, että jos tekee kaikkensa, näkee vaivaa tai uskoo tarpeeksi lujasti, voi saavuttaa sen mistä haaveilee tai mitä tavoittelee. Totta. Mutta sitä ei sanota, että sen voi myös menettää. Liian usein sorrutaan pitämään asioita itsestäänselvänä. Pidetään elämää itsestäänselvänä.Riidellään puolison kanssa, mennään mykkäkoulussa nukkumaan ja päätetään omassa mielessä, että puhutaan aamulla. Luvataan lapselle, että mennään toisena…
Kaksi laukausta
Makasin illalla sängyssä ja tuijotin pimeään. Mietin Veeraa, mietin hänen isäänsä. Sitä maanantaita, sen tapahtumia. Jälleen. Niinkuin jokainen ilta. Mietin mitä he ovat puhuneet autossa matkalla talolle. Onko isä puhunut sekavia vai onko kyennyt vastaamaan tyttärensä ihmetteleviin kysymyksiin järkevästi. Onko ajanut ylinopeutta vai normaalia hiljempaa? Mitä liikkui mielessä ihmisellä, joka oli matkalla tappamaan oman lapsensa?…