Surulla on uskomaton voima. Se on saanut minut polvilleni, huutamaan tuskasta.Suru on saanut minut itkemään,kaipaamaan. Kiroamaan elämän epäreiluutta, ihmisen synkkyyttä. Suru on saanut minut voimaanhenkisesti niin pahoin, että olen oksentanut. Suru on repinyt minut palasiksi.Se on saanut tuntemaan fyysistä kipua; veitseniskuina ja suurena painona rinnassa.Suru on lamauttanut tunteet, vienyt terveyden.Elinvoiman.Suru on pakottanut päästämään irti, luopumaan….
Avainsana: kaipaus
Kotimatkalla
Takana viikko pohjoisen ihania ihmisiä, ruokaa ja lunta. Vaikka reissu oli kaikenkaikkiaan mukava ja omalla tavallaan voimaannuttava, oli se myös yllättävän raskas. Kaipasin jo omaan kotiin, rauhaan ja omiin rutiineihin. Ohi ajaessamme katsoin vanhaa kotiamme. Minun ja Veeran kotia. En tiedä asuiko siinä joku. Olikohan Veeran ja hänen pikkuserkkunsa kätkemät aarteet vielä piilossaan kuusen juurella?Ajoimme…
Sininen hetki
Vuosi sitten tähän aikaan joulu oli hiljainen. Joulun ilo ja rauha oli jotenkin väkinäistä- vietin koko joulua vain koska kalenterin mukaan oli joulu. Aito riemu ja onni oli poissa. Ne haudattiin kuukausi aiemmin Veeran mukana. Tänä vuonna ollaan jo vähän paremman puolella.Takana on viisi oikeasti talvista päivää pohjoisessa, ennen niin arkinen juttu tuntui nyt jotenkin…
Ken voi kiven heittää ensimmäisen?
Jopas on aika taas huomaamatta harpannut eteenpäin! Viimeinen viikko on kulunut niin voimakkaasti muuttuneissa tunnekuohuissa, etten ole oikein ehtinyt välissä kirjoittamaan niistä mitään. Rakkaan kotimaamme itsenäisyyttä juhlittiin Helsingissä, vähintäänkin Linnan juhlien arvoisessa seurassa. Välihuomautuksena tässä kohtaa; alan tästä lähtien käyttämään puolisostani nimikettä Koo. Ihan vain siksi, että sana puoliso ei sovi minun sanavarastoon yhtään. Nytkin…
Kohti joulua
Viime yönä Veera oli kateissa. Seisoin ihmisten keskellä ja huusin Veeraa – tunsin jälleen kaiken sen kauhun, pelon ja hädän, minkä olin kokenut kerran aiemmin.Yhtäkkiä Veera vastasi ja tunsin suunnatonta helpotusta. Iloa. Hän sanoi olevansa ihan lähellä, kuulin hänen äänensä, mutta en nähnyt häntä. Odotin, että hän tulee luokseni.Näkisin hänet. Odotin. Kunnes heräsin. Luulen, että…
Insomnia
Eilisiltana en saanut unta. Makasin sängyssä ja katsoin makuuhuoneen oviaukosta eteiseen. Kuvittelin Veeran poseeraamaassa peilin edessä päällään mekko tai jokin itse valitsemansa asukokonaisuus. Huulet opetellusti törröllään, pieni keho mallisentoon käännettynä. Hymyilin ja yhtäaikaa kyyneleet valuivat poskilla. Minulla on niin kova ikävä. Pyörittelin mielessäni miltä Veera näyttäisi nyt. Olisiko hänen hiuksensa pidetty lyhyinä vai annettu kasvaa?Kuinka…
Ajatusten ristiriitoja
Pysähdyn, ihailen ruskan värejä, vedän keuhkoihin raitista syysilmaa ja hymyilen. Olo on hyvä. Kaikki on hyvin.Sitten havahdun pelkoon, että olenko unohtamassa sinut?Oman lapseni. Samaan aikaan haluaisin unohtaa. Haluaisin olla, kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan. En sen vuoksi, että sinussa olisi ollut jotain huonoa. Ei, ei, ei. Haluaisin unohtaa nimenomaan siksi, koska sinä olit jotain…
Ikuinen ikävä
Eilisiltana näin pienen tytön pyöräilemässä – se tyttö oli juuri niin kuin Veera.Näky sai aikaan romahduksen. Istuin lattialla ja itkin.Itku tuli voimalla, se puristi rintaa ja vaikeutti hengittämistä.Itkin ikävää, itkin tuskaa.Itkin elämän epäreiluutta, itkin vihaa.Itkin kaipausta, menneitä onnellisia hetkiä.Itkin kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä. Meidän piti tehdä niin paljon.Meidän piti mennä katsomaan balettia, meidän piti…