Talvi tuli-sen kirpeä, herättävä pakkanen ja kimmeltävä, valoa tuova lumi ovat mielelle merkkejä siitä, että jälleen kerran kaikkinensa vuoden pimein aika on voitettu. On ihanaa huomata miten vointi ja energia niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla kohenevat. Taas on helpompi hengittää. Olen hokenut asiaa monta kertaa mutta sanottakoon vielä kerran; kulunut syksy oli aivan kamala, kertakaikkisen…
Avainsana: kaipaus
Muistijälkiä
Heräsin aamulla voimakkaaseen ahdistukseen, tuntui kuin jokin istuisi rintani päällä. Pyöriskelin, vaihdoin asentoa, hautauduin peiton sisään mutta mikään ei auttanut, olo ei helpottanut. En halunnut herätä, en nousta. Halusin takaisin uneen, karkuun todellisuutta koska se tuntui liian pahalta. Itketti. Mieleni muisti tämän päivän, tietenkin, mutta myös kehoni. Päivän kolmen vuoden takaa; päivän, jona oli päästettävä…
Kolme vuotta
Rakas Veera, pikkuiseni.Muistan kun sain sinut ensimmäisen kerran vierelleni; olit niin hirvittävän pieni ja hento. Tuskin uskalsin pitää sinua sylissäni, pelkäsin, että menet rikki.Silitin tummia hiuksiasi ja pientä nenän nykeröä, kuuntelin tuhinaasi. Annoin pienen nyrkkisi kiertyä sormeni ympärille. Itkin, koska olin niin onnellinen- olin saanut sinut viimein, täydellinen lapseni. Siitä päivästä alkaen ollut enää vain…
Ikävä lokakuu
Lokakuu on vuoden kamalin kuukausi,olen sanonut sen ties kuinka monta kertaa. Inhoan tätä aikaa, olen aina inhonnut. Lokakuu vie kesän mennessään, valon ja lämmön. Se vie hyvän, tuo tilalle kylmää ja pimeää. Sitten se vei Veeran. Kun muistelen niitä ensimmäisiä päiviä muistan vesisateen ja pimeyden-aivan kuin aamun valoa ei olisi koskaan tullut. Ja koska oli…
Syksy
Eilen huomasin kaupassa, että satsumat on tulleet myyntiin.Syksy on siis virallisesti täällä. Satsumat on ehdottomasti mun lempihedelmä- ehkä osittain siksi, että niitä saa vain tietyn aikaa tiettyyn aikaa.Ne eivät ole makeita vaan sopivan kirpeitä ja niitä syödessä C-vitamiinin oikein kuulee kohisevan. Uskokaa tai älkää mutta tuo aivan tuikitavallinen hedelmäkin liittyy minun surutyöhöni; Veeran kuolema seisautti…
.. on vain tyhmiä vastauksia.
Huhhuh, tulipas taas ihan älyttömästi kysymyksiä- kiitos jokaisesta. Eilen muuten huomasin, että Surupäiväkirjan Instagram-sivuilla on 3000 (!!!) seuraajaa! Oli hämmentävää tajuta kuinka moni seuraa Veeran ja siinä sivussa väkisin minunkin, tarinaa. Unohtamatta tietenkään kaikkia Teitä, jotka seuraatte tarinaa blogin kautta. Veerallahan oli se suuri haave olla isona maailman kuuluisin balettitanssija mutta sen haaveen toteuttamisen mahdollisuus…
Onnittelulaulu
”Lensit tähtiin, valos nähtiin,eikä nähty oo kirkkaampaa.Ilon toisit jos täällä viel oisit,mut jatkamme nyt sun unelmaa. Tuulet vinkuu, kuin sisään hinkuu,ehkä sinä mua kutsut vaan.Voimasi tunnen ja surunkin kun enpäässyt kanssas enää kulkemaan. Kuljet siellä, kai onnen tielläjäivät muistot mulle ikuiset.Ne mua kantaa luo taivaanrantaa,siksi kuollutkaan koskaan et Terveiset sinne taivaaseen,juhlitaan sua taas uudelleen,eikä unohtaa…
Joka ilta kun lamppu sammuu
Kun suljen silmäni olen Veera, makaan vatsallani.Olen vanhassa kodissa mutta kaikki näyttää oudolta, lattia on muuttunut seinäksi.Lelu roikkuu seinällä. Hiljalleen kaikki mitä näen häviää. Havahdun mielikuvasta henkeä haukkoen- tuntuu, että tukehdun. On kuuma mutta tukala olo ei helpota vaikka työnnän peiton pois. Yritän ajatella kaikkea hyvää; pian saapuvaa sisartani ja muuta perhettäni, olohuoneessa jalkapalloa katsovaa Koota, töitä, kesää, kaikkea mahdollista mutta…
Elämän ehto.
No mutta moikka ja hyvää alkanutta toukokuuta! En edes uskalla katsoa milloin olen viimeksi mitään kirjoittanut mutta en kanna asiasta syyllisyyttä, sillä yksi lähtökohta blogia perustaessa oli sen omaehtoisuus-kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu. Tosin viime aikoina tässä on ollut pieni ristiriita;olisin kyllä halunnut kirjoittaa ja ajatuksia on ollut paljon mutta en ole jaksanut tai saanut aikaiseksi. Tämä…
Rakkautta ja univelkaa
”Welcome to my life,you see it is not easybut i´m doing all right” Sunrise avenue kiteyttää edellä hyvin sen,millaista minun elämäni on.Se ei ole helppoa mutta pärjään kyllä. En ole saanut kirjoitettua, koska olen ollut väsynyt-viimeiset työviikot oli kiireisiä.Mutta nyt, viimein, olen lomalla.Olen nukkunut viimeiset neljä yötä lähes 12 tuntisia yöunia-hyvin ja sikeästi.On suunnattoman rentouttavaa…