Olen ollut nyt 4 päivää kokonaan ilman venlafaksiinia ja voin kertoa, että olo on aivan kamala. Ensimmäisten kolmen päivän fyysiset vieroitusoireet (eli voimakas pahoinvointi, sähköiskumaiset tuntemukset koko kehossa, motoriikkavaikeudet, huimaus, säpsähtely ja kaikki ne loput vähintään yhtä kivat) ovat ehkä aavistuksen hellittäneet mutta tämän päivän perusteella mentaalipuoli onkin sitten eri asia. Olen huomannut olleeni normaalia itkuisempi…
Avainsana: itku
Elämän ehto.
No mutta moikka ja hyvää alkanutta toukokuuta! En edes uskalla katsoa milloin olen viimeksi mitään kirjoittanut mutta en kanna asiasta syyllisyyttä, sillä yksi lähtökohta blogia perustaessa oli sen omaehtoisuus-kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu. Tosin viime aikoina tässä on ollut pieni ristiriita;olisin kyllä halunnut kirjoittaa ja ajatuksia on ollut paljon mutta en ole jaksanut tai saanut aikaiseksi. Tämä…
Hyvä paha lääke
Pari viikkoa mieltä tasaavan lääkkeen pienennettyä annosta ja vaikutus on ollut hyvin selkeä, joskin hyvin uudelta tuntuva; tunnen tunteita. Tottakai olen tuntenut lääkityksen aikanakin mutta nämä tunteet ovat erilaisia.. aivan kuin syvempiä. Aidompia? En tiedä mitä ne tarkalleen ovat mutta tiedän, että niitä on ja varsinkin miltä ne tuntuvat. Valitettavasti niin hyvässä, kuin pahassakin. Tunsin heti herättyäni olevani kireä- käsistä pudonnut vaate…
Ilon kääntöpuoli
Kerroin tekeväni kotihommia;pesisin pyykkiä, vaihtaisin petivaatteet. Tulisin käymään myöhemmin. Koo antoi suukon ja lähti rakennukselle. Oven naksahdettua kiinni puhkesin itkuun. ”Mä kyllä reipas tänään oon, hymyhuulilla työni mä teen.Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan vaik en oikeesti henkeä saa”Ingrid- Johanna Kurkela Joulu oli yhtäaikaa ihana ja suunnattoman raskas. Tunnelma oli lämmin ja lempeä, oli iloa ja hyvyyttä. Vietimme monta päivää yhdessä, ilman remonttia…
Ei lisää kynttilöitä
”Mitä mulla on, se on vain lainaa ja niin sen pitää olla vaan. Jos mä täältä jotain kaipaan, ei se oo tätä maisemaa eikä kesäiltojavaikka ne on muka ikimuistoisia. Aamuyöllä en saa rauhaa, lokkien nauru kiduttaa. En mä täältä mitään kaipaa.Mä kaipaan sitä kuvaasi, jossa viimeisen kerran kiljut riemusta”(Vesterinen yhtyeineen- Kiljut riemusta) Jos olisit täällä…
Kaksi laukausta
Makasin illalla sängyssä ja tuijotin pimeään. Mietin Veeraa, mietin hänen isäänsä. Sitä maanantaita, sen tapahtumia. Jälleen. Niinkuin jokainen ilta. Mietin mitä he ovat puhuneet autossa matkalla talolle. Onko isä puhunut sekavia vai onko kyennyt vastaamaan tyttärensä ihmetteleviin kysymyksiin järkevästi. Onko ajanut ylinopeutta vai normaalia hiljempaa? Mitä liikkui mielessä ihmisellä, joka oli matkalla tappamaan oman lapsensa?…
Kateus nosti päätään
Toissapäivänä aloin itkemään keskellä Prisman aulaa.Tähän asti olen antanut itkun tulla ajattelematta sen enempää. Ensimmäistä kertaa ajattelin, huomasiko kukaan. Minulle on ollut aivan sama, näkeekö joku tai mitä muut ajattelevat. Ensimmäistä kertaa sillä oli väliä: syy itkuun oli kateus ja se hävetti minua. En ole koskaan ollut kateellinen ihminen. Kateus on mielestäni tunne, josta ei…