Heräsin aamulla voimakkaaseen ahdistukseen, tuntui kuin jokin istuisi rintani päällä. Pyöriskelin, vaihdoin asentoa, hautauduin peiton sisään mutta mikään ei auttanut, olo ei helpottanut. En halunnut herätä, en nousta. Halusin takaisin uneen, karkuun todellisuutta koska se tuntui liian pahalta. Itketti. Mieleni muisti tämän päivän, tietenkin, mutta myös kehoni. Päivän kolmen vuoden takaa; päivän, jona oli päästettävä…
Avainsana: ikävä
Robottivaihe
Muistelin Instagramissa robottivaihetta, jota elin kolme vuotta sitten-se on vaihe läheisen kuoleman ja hautajaisten välillä. Se on varmasti jonkinlainen mielen suojamekanismi, tila, jossa järki ottaa vallan;on niin valtavan paljon hoidettavia, päätettäviä ja järjestettäviä asioita, että on pakko pysyä kasassa. Tuo vaihe on yhtäaikaa elämäni pimeintä sekä opettavaisinta aikaa. Olen haudannut paljon ihmisiä elämäni aikana, läheisiä ja ei-niin-läheisiä…
Syksy
Eilen huomasin kaupassa, että satsumat on tulleet myyntiin.Syksy on siis virallisesti täällä. Satsumat on ehdottomasti mun lempihedelmä- ehkä osittain siksi, että niitä saa vain tietyn aikaa tiettyyn aikaa.Ne eivät ole makeita vaan sopivan kirpeitä ja niitä syödessä C-vitamiinin oikein kuulee kohisevan. Uskokaa tai älkää mutta tuo aivan tuikitavallinen hedelmäkin liittyy minun surutyöhöni; Veeran kuolema seisautti…
.. on vain tyhmiä vastauksia.
Huhhuh, tulipas taas ihan älyttömästi kysymyksiä- kiitos jokaisesta. Eilen muuten huomasin, että Surupäiväkirjan Instagram-sivuilla on 3000 (!!!) seuraajaa! Oli hämmentävää tajuta kuinka moni seuraa Veeran ja siinä sivussa väkisin minunkin, tarinaa. Unohtamatta tietenkään kaikkia Teitä, jotka seuraatte tarinaa blogin kautta. Veerallahan oli se suuri haave olla isona maailman kuuluisin balettitanssija mutta sen haaveen toteuttamisen mahdollisuus…
Jonain päivänä
18.4.2019 Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten askeleistasi ei kuulu ääntä, silloin kävelet varpasillasi kuten sinulla on…
Onnittelulaulu
”Lensit tähtiin, valos nähtiin,eikä nähty oo kirkkaampaa.Ilon toisit jos täällä viel oisit,mut jatkamme nyt sun unelmaa. Tuulet vinkuu, kuin sisään hinkuu,ehkä sinä mua kutsut vaan.Voimasi tunnen ja surunkin kun enpäässyt kanssas enää kulkemaan. Kuljet siellä, kai onnen tielläjäivät muistot mulle ikuiset.Ne mua kantaa luo taivaanrantaa,siksi kuollutkaan koskaan et Terveiset sinne taivaaseen,juhlitaan sua taas uudelleen,eikä unohtaa…
Päänsisäinen myrsky
Eilen Koo kysyi vointiani ja tuntojani nyt, kun lääkitykseni annostus on minimissään. Kerroin, kuten asia on; olen levottomampi, itkuisempi ja ahdistun herkästi mutta pärjään kyllä. Koo kertoi, ettei hän ole huomannut minussa mitään noista. Levottomuuden ja itkuisuuden kanssa pärjää kyllä mutta ahdistuminen vaikuttaa arkeen-kaupassa käyminen on vaikeaa kun kaikki tuijottaa ja tunnen herkästi oloni uhatuksi.Liikaa ihmisiä, liian lähellä. Jos…
Jotkin asiat eivät muutu.
Teksti kahden vuoden takaa- teksti, jonka voisin kirjoittaa sanasta sanaan tänäänkin. Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua. Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.Tai sitten…
Pohjoisessa
Pinkki mekko välkehti, pitkä kiharainen tukka näytti valtavan suurelta.Hymy oli leveä, ässä suhahti suloisesti.Lauloi reippaaseen ääneen, muisti sanat ulkoa.Vierelle tulessa otti kädestä kiinni.Minun pikkuiseni,pienempi kuin muistinkaan. En halunnut lopettaa videota kesken vaikka sitä katsoessa tuntui,kuin sydän revittäisiin rinnasta.Vanhamummon ja vaarin syntymäpäivät-pieni nauravainen Veera iloitsi elämästä laulaen ja esiintyen.Silloin kaikki oli vielä hyvin.Puoli vuotta myöhemmin se…
Yö ja päivä
Ennen en halunnut yön tulevan koskaan. Lapsena yö tarkoitti unta- leikit piti keskeyttää, piti nukkua vaikkei tahtoisi. Pelkäsin yötä- sen pimeyttä ja hirviöitä. Tuntui, että kaikki paha tapahtui aina öisin. Sitten tuli päivä kun Veera kuoli, keskellä päivää. Sinä päivänä pahuus näyttäytyi päivänvalossa. Nyt haluaisin, että aina olisi yö ja saisin nukkua- pääsisin uneen. …