Viime yönä näin unta siitä maanantaista;tällä kertaa Veera tuli kotiin. Poliisi piti tyttöä kädestä, ohjasi hellästi pois oviaukosta. Veeralla oli samat ulkovaatteet kuin kuolinpäivänään.Se sama pinkki pipo. Romahdin polvilleni, kun tyttö juoksi syliini. Itkin ja halasin. Veera taputti lohduttavasti selkääni kuten hänellä tapana ja sanoi; miksi sinä itket, minullahan on kaikki hyvin. En pystynyt lopettamaan…
Avainsana: enkelilapsi
Kaunistelematta
On jännä huomata, kuinka suuri vaikutus ilmalla on omaan mielialaan. Koko viikon on satanut ja minä olen ollut väsynyt – herääminen on ollut työlästä, eikä päivän aikana ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Sen lisäksi (tosin se tuskin johtuu suoranaisesti ilmoista) unen saaminen on edelleen vaikeaa. Kyllästyin pyörimiseen ja houkuttelin unta rauhottavilla. Turhaan. Pari tuntia nappulan…
Viimenen kuva
Joskus, kun olen yksin, selailen Veeran kuvia. Silitän poskea. Muistan, kuinka sileä ja lämmin se oli. Hymyilen vaikka itken. Kaunis lapseni. Tämän viikon terapiaistunnolla kysyin, olenko sekoamassa. Enhän vain ole menettämässä realiteettejä kun pystyn kuvittelemaan, näkemään ja tuntemaan, Veeran niin vahvasti. En ole sekoamassa enkä menettämässä todellisuudentajuani. Muistot ja tunteet vain ovat niin vahvat. Ne…
Epäreilu ikävä
Olin tänään kaupungissa hoitamassa asioita, kun penkkarirekat juhlijoineen osuivat kohdalle torilla. Väkeä oli paljon.Oli lapsia, jotka kiljuen yrittivät siepata abiturienttien viskoman karkkisaaliin suoraan ilmasta ja sen jälkeen maasta. Vikkelästi kuin pienet eläimet.Oli aikuisia, jotka katsoivat nuoria hymyillen, ylpeästi. Heiluttivat kättä vastaukseksi ”iskä, pappa, äiti, mummi”- huutoihin.Oli aikuisia, jotka vain nauttivat nuorten ilosta. Sitten olin minä….
Veeralle
Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, antaisinko sinun syödä popcornia aamupalaksi? Jättäisinkö hiuksesi harjaamatta, antaisinko sinun laittaa juhlavimman mekkosi? Sen pinkin ja kimaltavan. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin, ostaisimmeko kaupasta vain mitä sinä haluat? Kurkkua, viilistä ja kalapuikkoja.Söisimmekö ruoan sijaan vain niitä? Olisiko jälkiruoaksi kettukarkkeja? Niitä, joita oli tarjolla sinun hautajaisissasi. Jos saisin sinut hetkeksi takaisin,…
Pohdintoja
”Onko minussa jokin vika, kun en tunne vihaa?” Näin kysyin Koolta illalla, kun aloimme nukkumaan. Suruun liitetään vihan tunteet, niitä jopa odotetaan tulevaksi. Minä en voi sanoa tunteneeni vihaa- korkeintaan hetkellisiä vihan tuikahduksia. Minusta ne eivät edes ole vihaa vaan pikemminkin voimakasta, ahdistunutta ihmetystä. Vertaisryhmissäkin keskustellaan vihasta ja sen tunteista enkä minä tunnista niitä itsestäni….
Maailman kaunein ääni
Heräsin aamulla aikaisin, kun Koo lähti töihin. Olen nukkunut taas huonosti; en saa unta iltaisin ja nukun pitkälle aamupäivään.Ja sitten kärsinkin sinnikkäästä päänsärystä.Vaihtoehtoisesti nukun muutaman tunnin, herään aikaisin ja istun nollat taulussa päivän tajuamatta oikein mistään mitään. Mutta yksi asia on ja pysyy, nukkui sitten miten tahansa: väsymys. Makasin sängyssä ja selailin kuvia. Löysin videon…
Paremmat päivät
Viimeiset pari päivää, oikeastaan lähes koko viikko, on ollut hyviä päiviä. Olen nukkunut hyvin, herännyt pirteänä- olo on ollut hyvä ja virkeä. Olen jaksanut tehdä, olla ja elää. Torstaina tein kaalilaatikkoa ja kuvittelin Veeran vierelleni. Kuvittelin, kuinka hän sipsuttaisi varpaillaan viereeni. Kysyisi mitä ruokaa ja kurottautuisi katsomaan. Vastaisin. Pystyin näkemään mielessäni tytön ilmeen; äärimmilleen irvistykseen…
Tarkoitus ilman tarkoitusta
Eräässä Facebookin vertaisryhmässä oli keskustelua tarkoituksesta. Moni ei pysty näkemään lapsen kuolemalla tarkoitusta ja ymmärrän sen täysin. Ei lapsen tarkoitus ole kuolla vaan elää.Rakentaa elämä. Minä henkilökohtaisesti ajattelen Veeran kuoleman tarkoituksen kautta. Se ei ole ainoa oikea tapa vaan minun tapani.Veeran kuolemalla on pakko olla jokin tarkoitus-ajattelen niin koska se helpottaa. Lohduttaa. Surutyön läpikäyminen ja…
Huuto sydämestä
On taas kausi, kun voisi vain nukkua-eilen sain havaita sen nukkumalla pommiin.Puin juostessa, raivoskrabasin umpijäisiä autonikkunoita ja puikkelehdin aamuruuhkassa enkä myöhästynyt, kuin ehkä 5 minuuttia. Pyytelin nolona anteeksi, häpeän myöhästymistä.Loppupeleissä en tainnut edes olla myöhässä. Join aamukahvia sairaalan kahvilassa ja huomasin pienen tytön, suurinpiirtein Veeran ikäisen. Muistelin Veeran vuosia kestänyttä sairastelua, tutkimuksia ja kokeita.Lääkityksiä, seurantoja….