18.4.2019
Tässä kuussa tulee puoli vuotta elämää ilman sinua.
Se tuntuu niin uskomattomalta, tuntuu kuin eilen olisi ollut päivä jolloin sinut vietiin minulta.
Puolen vuoden aikana ei ole ollut tuntiakaan, ettenkö olisi miettinyt sinua.
Suljen silmäni ja kuulen askeleesi.
Pienet, terävät ja kiivaat tömähdykset tai pehmeät läpsähdykset.
Tai sitten askeleistasi ei kuulu ääntä, silloin kävelet varpasillasi kuten sinulla on pienestä saakka ollut tapana.
Näen sinut, kävelet keittöstä olohuoneeseen luurankoyöpaita päälläsi. Se, joka hohtaa pimeässä.
Pysähdyt.
Hierot silmiäsi, pieni nenäsi menee kippuralle.
Nostat leukaasi, katsot minuun vielä unisilla silmilläsi ja näen hymysi, poskillesi painuvat hymykuopat.
Huomenta äiti.
Kiipeät syliini, tulet niin kiinni minuun kuin pystyt.
Painat pienen pääsi rintaani vasten ja heiluttelet jalkojasi.
Nuuhkaisen hiuksiasi, ne tuoksuvat shampoolle.
Kiedon käteni ympärillesi, jäntevä kehosi hohkaa lämpöä.
Annan otsallesi suukon.
Keinutan sinua sylissäni, olemme ihan hiljaa.
Nostat katseesi. Suuret, kirkkaat silmäsi loistavat iloa ja elämää.
Uteliaisuutta.
Mitä me tehdään tänään?
Halaan sinua ja olen niin onnellinen, kun minulla on sinut.
Olet minulle kaikkeni, olet ollut siitä asti kun sain sinut.
Rakastan sinua niin paljon, etten pysty sanoilla kertomaan.
Enemmän kuin taivaalla on tähtiä, niinhän sanoin sinulle joka ilta.
Et rimpuile irti, annat minun halata sinua.
Olet siinä.
Kun avaan silmäni, kaikki tuo katoaa.
Sinä katoat.
On vain tyhjä, hiljainen asunto.
On vain suru, sen ikävä ja tuska.
Välillä tuska tulee niin voimakkaana, ettei siitä meinaa selvitä.
Silloin olen halunnut kuolla, tuska loppuisi.
Näkisin sinut.
Niinä epätoivon hetkinä mieleeni tulee elävästi muisto, jonka tiedän olevan merkki siitä, että minun tulee vain jaksaa.
Se on hetki, joka tapahtuisi varmasti uudelleen, jos kiirehtisin luoksesi.
Siinä muistossa seisot tarhan pihalla, olen tullut hakemaan sinua.
Katsot minuun, muljautat silmiäsi ja huokaat syvään.
”Äiti, miksis tulit jo nyt?”
Nyt en halua keskeyttää leikkejäsi, annan sinun leikkiä rauhassa.
Tulen sitten, kun on aika.
Ja silloin sinä olet minua vastassa.
Niin kauniisti kirjoitettu….
♥️
???
Itku tuli ❤?
<3
?
Tämä teksti ja etenkin kolme viimeistä kappaletta on rehellisesti sanottuna kauneinta ja surullisinta mitä olen ikinä lukenut.
❤️